Pääsy leikkauspöydälle voi estyä, jos suussa muhii pieninkään tulehdus.
Monenlaisia terveysongelmia parannetaan nykyään leikkaushoidoin, ja elämänlaatua nakertavien vaivojen hoitaminen on jokaiselle potilaalle hartaasti odotettu asia. Mutta mikäli suussa muhii jotain sinne kuulumatonta, ei leikkaussaliin välttämättä ole asiaa. Erityisen tarkkoja ollaan tekonivelleikkausten kohdalla – niitä suorittavat ortopedit vaativat ennen operaatiota hammaslääkärin todistuksen siitä, ettei suussa ole infektiofokuksia.
– Suusta ja hampaista peräisin olevissa tulehduksissa bakteerit voivat levitä verenkierron kautta tekonivelalueelle. Tällainen tulehdus on vaikea hoitaa: siihen ei tepsi edes suoneen annosteltava antibiootti, selittää Terveystalon suunterveyden ylilääkäri Tanja Ketola-Kinnula.
Tekonivelalueen infektio edellyttää usein uusintaleikkausta. Eritoten vanhemmissa ikäryhmissä tämä voi olla elämänlaadun kannalta katastrofaalinen tilanne.
– Infektiokomplikaatioiden myötä tekonivelleikkauksen kustannukset yksilölle ja yhteiskunnalle voivat moninkertaistua jopa yli seitsemänkertaisiksi. Ennen kaikkea potilaan vaivat pitkittyvät ja elämänlaatu heikentyy lähtökunnosta riippuen pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Kyseessä on iso tragedia. Työelämässä olevan sairasloma voi venyä kuukausitolkulla.
Ortopedit suhtautuvat suun terveyteen äärimmäisen vakavasti, sillä tekonivelinfektio on yksi vakavimmista leikkauskomplikaatioista. Nivelpinnat ja luu ovat kriittisiä paikkoja, ja vierasesineiden asettaminen niihin luo bakteerien kulkeutumiselle erityisen otolliset olosuhteet.
Tulehdus suussa ei parane käden käänteessä
Suun terveyteen tulisi kiinnittää huomiota hyvissä ajoin. Ongelmat suussa ovat niin yleisiä, että jokaisen suomalaisen aikuisen suusta tai hampaista oletetaan lähtökohtaisesti löytyvän hoitoa vaativa infektiofokus, eli tulehduspesäke. Tällaiset tulehduspesäkkeet ovat tyypillisesti oireettomia tai hyvin vähäoireisia.
Jos hammaslääkärin tuoliin istahdetaan vasta muutama viikko ennen suunniteltua leikkausaikaa, ovat keinot mahdollisten ongelmien hoitamiseksi rajalliset.
– Jos korjattavaa löytyy, ei ehditä jäädä harkitsemaan juurihoitoa tai muita lempeämpiä hoitotapoja. Leikkauksen painaessa päälle hampaita joudutaan usein poistamaan normaalia matalammalla kynnyksellä, Ketola-Kinnula painottaa.
Tekonivelleikkauksen suorittavan ortopedin vaatima lausunto edellyttää hammaslääkärintutkimuksen lisäksi koko hampaiston alueelta otettua tuoretta röntgenkuvaa. Yleensä tätä lausuntoa haetaan aivan liian myöhään.
Lyhyt aika ei riitä esimerkiksi juurihoidolle, ja jos hampaita joudutaan poistamaan, täytyy poistokuopankin ehtiä parantua kunnolla. Jos bakteerialueella on haavapintaa jäljellä, ei tekonivelleikkausta voida tehdä. Näistä syistä leikkauksia joudutaan usein lykkäämään joka tapauksessa.
Sen lisäksi, ettei suussa saa olla tulehduksia leikkaushetkellä, tulisi leikkauspotilaan suun terveydestä huolehtia tarkoin myös operaation jälkeen. Tekonivel voi infektoitua myös jälkeenpäin, vaikka leikkauksesta olisi kulunut aikaa.
Varhainen ennakointi on leikkaussuunnitelmien onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Ideaalitilanteessa suuta tulisi alkaa hoitaa kuntoon jo vuosi tai kaksikin ennen leikkausajankohtaa.
– Ajatus vain pahimpien hampaiden poistamisesta viime tipassa ei ole kestävä. Suun terveyttä tulisi alkaa tarkastella jo sillä hetkellä, kun ajatus tekonivelen tarpeesta ensimmäisen kerran tulee terveydenhuollon ammattilaisen mieleen: silloin hampaita voitaisiin hoitaa pitkäkestoisesti ja hampaita säästävästi. Samalla potilas sitoutuisi hampaiden omahoitoon, jolloin leikkauksen jälkeinen infektiokontrollikin olisi varmemmalla pohjalla. Hampaiden pitkäjänteistä omahoitoa ei omaksuta muutamassa viikossa, Ketola-Kinnula summaa.